Lapille on leimallista laajat metsäalueet, aivan kuten koko Suomelle. Metsä on perinteisesti ollut asuinpaikka ja elinkeinon antaja. Metsä ei useinkaan ole enää aivan niin lähellä nykypäivän suomalaista kuin vielä menneinä vuosikymmeninä, mutta se ei ole silti menettänyt merkitystään. Suomi on Euroopan unionin metsävaltaisin maa, sillä Suomen maapinta-alasta 71 prosenttia on metsämaata. Toiseksi metsäisimmässä maassa Ruotsissa metsämaan kokonaisala on hieman suurempi kuin Suomessa, mutta osuus maapinta-alasta on 66 prosenttia. EU:n maapinta-alasta metsämaa kattaa 36 prosenttia. Suomen ja Ruotsin talousmetsät muodostavat yhteensä yli 40 prosenttia EU:n talousmetsistä.
Metsien tärkeyttä kuvastavat niihin liittyvät kiistat ja neuvottelut, jotka ovat nousseet pinnalle Lapissa. Metsä tarjoaa eri tahoille sekä leipää että virkistystä. Koska on kysymys ihmisten elinmahdollisuuksista kotimaakunnassaan, kaikkien näkemykset on syytä punnita hyvin tarkasti. Lapin laajoihin metsiin tulisi kaikkien mahtua toinen toisensa ja myös luonto huomioiden. Kaikille meille on tilaa, jos vain on tahtoa. Ensimmäisenä tahtoa vaaditaan aitoon ja avoimeen keskusteluun ryhtymisessä. On pystyttävä asettumaan toisten metsänkävijöiden saappaisiin ja suhteutettava omat tarpeet niihin.
Maataloudesta leipäni ansaitsevana metsä on ollut minulle yksi tapa hankkia lisäelantoa. Lähes joka toisen maatalousyrittäjän puunmyyntitulot olivat vuosina 20002005 vähintään viidesosa heidän kokonaistuloistaan. Palkansaajista ja eläkeläisistä noin joka kymmenes metsänomistaja sai tuloistaan vähintään viidesosan puukaupoista. Puunmyyntitulojen merkitys keskimääräisen metsänomistajan kokonaistaloudessa on pienentynyt, koska palkansaajien ansiotulot ovat esimerkiksi 20 viime vuoden aikana lähes kaksinkertaistuneet metsänomistajien puunmyyntituloihin verrattuna.
Matkailun ja metsätalouden edustajien ja muiden ryhmien, kuten luonnonsuojelujärjestöjen, keskusteluissa Lapin metsistä tahtoo syntyä enemmän haavoja kuin tuloksia. On helppo esittää toisten lompakolla sellaisiakin vaatimuksia, jotka heijastuisivat synkkinä uhkina elinkeinoja kohtaan. Sivistynyt ja kompromissihakuinen keskustelu tahtoo jäädä usein taka-alalle alueen ulkopuolisten tullessa kertomaan vain yhtä totuutta metsiemme tilanteesta ja tulevaisuudesta. Matkailun ja metsätalouden yhteensovittaminen ei ole ongelmatonta, mutta uskon ratkaisun löytyvän, kun keskustelun sävyä muutetaan sovinnollisemmaksi ja osapuolet saadaan nostamaan katseensa horisontin yläpuolelle.
Metsä on uusiutuva luonnonvara, jota on syytä hyödyntää monella tavalla myös tulevaisuudessa. Itselleni metsä merkitsee tulevaisuutta. Aina kun kaadan sahapuita, olemme rakentamassa jotakin. Päätehakkuilla rahoitetaan tulevia investointeja ja taimikon hoidolla turvataan tulevaisuuden metsät. Turvaamalla lappilaisen perhemetsätalouden, jota ei voi siirtää Kiinaan, turvaamme nuorillemme työtä myös jatkossakin metsätaloudessa. Yksityismetsätalous tarvitsee tuekseen myös tehokkaan valtion omistamien metsien hoidon. Yksityisenä metsänomistajana annan vinkin: olen valmis vuokraamaan metsämaisemaa muuttumattomana maisemallisesti tärkeillä alueilla.

Terveisin suora suomalainen, rehti Ruotsalainen

Ari Ruotsalainen