Rovaniemen uuden valtuuston kolmen vuoden istuntokausi on juuri ylittänyt puolivälin. Eikä toimivuus ole ollut hääppöistä. Kesäkuun istunto osoitti jälleen kuinka epävarmaa, haparoivaa ja laidasta laitaan heittelehtivää väliin on sen päätöksenteko. Yksi syy tähän on yhdistämissopimuksessa kahdeksi kaudeksi päätetty valtuuston koko – 75 valtuutettua. Se aivan liian paljon ja toimii juostavan työskentelyn estävänä jarruna.
Rovaniemi ei tarvitse yhtä suurta valtuustoa kuin Helsinki, sen sanoo jo talonpoikaisjärki. En totisesti ole ainoa, joka toivoo, että valtuusto päättäisi pienentää seuraajaansa kokoa entisen kaupunginvaltuuston suuruiseksi.
Yhdentymissopimuksen kulmakiveksi maalaiskunnan vaateesta asetettu tilaajatuottajamalli on osoittanut viheliäisen visaiseksi ja paljon sekaannusta aiheuttavaksi. Hyvin monet valtuutetut eivät sitä ymmärrä tai pidä siitä. Enemmistö sietää, vaikka ei ole aina varma mistä päätetään. Niinpä nykyisen kaupunginvaltuuston meno muistuttaa entisen Rovaniemen mlk:n toimintaa virkamiesylivaltaa myöten.
Kaupungin alkuvuoden talouden osavuosikatsaus puhutti syystä. Kaupunginjohtaja vaati valtuustoa ottamaan poliittisen päätösvastuun. Siitä huolimatta, että kaupungin väkiluku on kasvanut ja työttömyysaste laskenut mukavasti, kaupungin menot ovat kasvaneet edellisestä vuodesta 7,9 prosenttia, eivätkä tulot riitä menojen kattamiseen, joten menojen kasvu on pysäytettävä. Tätä varten vaaditaan konkreettisia päätöksiä ilman, että lautakuntien menoja lisätään. Tässä pallo, jonka kaupunginjohtaja heitti valtuuston silmille.
Kaupungin ylin virkamiesjohto on ammattinsa osaavaa, mutta olisi ollut kiva kuulla myös virkamiesten esityksiä pahan tilanteen laukaisemiseksi. Santaparkin pelastamiseen oli löydetty rahaa kaupungin omaisuutta myymällä. Turhat kiinteistöt joutaakin myydä, mutta kaiken mahdollisen myyminen ei voi olla kestävä ratkaisu. Ei ainakaan Ounasvaaran, jonka länsipuolen kaavoittamisesta Lapin radio ennätti omaan kursailemattomaan uutistyylin kertomaan. Virkamiehet kiistivät mutta myönsivät, että budjetin laadinnan yhteydessä on puhuttu asiasta, koska kaupungin talouden korjaamisessa on ajateltava kaikkea mahdollista, jopa Ounasvaaran kaavoittamisesta. Länsipuolen tonteista kun kaupungin kassaan kilahtaisi melkoinen euromäärä siltä rikkaalta eliitiltä kellä olisi varaa rakentaa vaaran hienoimmalle paikalle
On kuitenkin syytä muistaa, että Ounasvaaran luontoarvo on rahassa mittaamaton ja länsilaidan asuntokaavoitus on valtuustossa kaatunut aina. Edellinen kaupunginvaltuusto hyväksyi myös Ounasvaara 2.kehittämissuunnitelman ohjeellisena, eikä tämä suunnitelma sisällä asuntorakentamista. Ounasvaara paketin avaaminen siis olisi suunnitelman vastaista ja myös typerä ympäristörikos. Kyse on kaupunkilaisten virkistyskäytön matkailun kannalta korvaamattomista luontoarvoista. Tässä on nyt Pro Ounasvaara liikkeelle lähtölaukaus superaktivoimiseen. Omalta osaltani poistan kirjoitusvarmistimen. Ounasvaaran rakentaminen on Mission Impossible – mahdoton tehtävä. Siihen ei ole yhtään järkisyytä. Ei edes sitä tonttipulaa.
Kaupunki on jäämässä taloustavoitteestaan ja tämän asian hoitamiseen pitää löytää muita keinoja kuin matkailullisesti avorikkaimman alueen tuhoaminen. Mitä tehdä? Omaisuuden myyminen on rajoitettua, veroäyrin korotusta ei hevin vaalien alla haluta. Pitäisikö siis tinkiä jo nyt retuperällä olevan terveydenhoidon vaateista, vai lykätä välttämättömiä investointeja? Jälleen Mission Impossible! Varmasti, jollei niin virkamiehissä kuin päättäjissä tapahdu käänteentekevää ryhdistäytymistä!

Leo Zimmermann
040 736 3361