Kesä on jälleen kääntymässä lopulleen. Viime kuukausien tapahtumat ovat vielä hyvin muistissa kaikilla. Viime vuoden saati, sitä aikaisempien vuosien kesistä muistaminen ilman muistiinpanoja onkin vaikeampaa. Useampien vuosien havaintojen perusteella voin väittää, että joukossamme elää erilaisia sottapyttyjä. Jotkut heittelevät roskia pitkin pihoja, toiset tyhjentävät roskansa välittömästi sille sijalleen. Katsomatta onko se soveliasta tai olisiko läheisyydessä roskakoria.
Olen pohtinut sitä, kuinka paljon meidänkin kuntamme käyttää rahaa pelkästään näiden niin sanottujen välipitämättömyydestä johtuvien roskaamisien siistimiseen. Arvaan, että rahaa kuluu paljon. Enkä ryhdy laskemaan tarkemmin, sillä alkaa varmaan ahdistaa oikea tieto.
Omassa työpaikassani kaupungin puistoyksikössä joudumme käyttämään koko ajan vähenevistä raharesursseita aina vain enempi roskien keräämiseen. Samalla rahamäärällä voisimme tehdä kauniimpia puistoalueita ja keskittyä niiden hoitoon. Tähän tarvitaan vain ihmisten oman käyttäytymisen korjausta siistimpään suuntaan. Totta on sekin, että elämme koko ajan enempi jätteitä synnyttävässä kaupunkiympäristössä. Olenpa leikitellyt sellaisella ajatuksella, että pikaruokayrityksien jätepapereille voisi olla samanlainen palautusjärjestelmä kuin pulloille. Auttaako tähän kenties pieni rahapantti palauttamaan jätteet roskiin ?
Kaikenlaisista jätteistä puhutaan suhteellisen paljon. Ennustetaan tulevaisuudessa jätteiden käsittelymaksujen nousevan. Koko ajan neuvotaan kansalaisia lajittelemaan jätteensä ja näin säästämään jätekustannuksissa. Meneekö oppi perille? Tuntuu joskus, että ei. Eikö puheet, kirjoitukset ja valistus tavoita niitä, jotka sottaa? Näinkin varmaan on.
Asenteitahan me oikeasti tähän tarvitaan. Kykyä katsoa mihin lyhytnäköinen roskaaminen johtaa. Mielestäni kouluissa ja päiväkodeissa valistetaan luonnon siistinä pitämisestä kohtuullisesti. Koululaiset keräävät koulujen lähiympäristöstä keväisin roskia tienpielistä. Se on koulutusta aivan käytännössä siitä, mihin ne heitetyt roskat joutuvat ja ketkä kerää ne. Joissakin kouluissa, kuten Hirvaan koulussa on jopa komposti. Koululaiset oppivat käytännössä, kuinka kompostoidaan ja ovat varmaankin kotoaan sitten rohkeampia lajittelemaan ja kompostoimaan. He voivat jopa neuvoa omia vanhempiaan.
Olemme itse vastuussa omasta lähiympäristöstämme. Me itse teemme jokapäiväisillä toimillamme pieniä valintoja, joilla vaikutamme ympäristömme yleiskuvaan ja luonnon muovautumiseen. Roskaaminen tuntuu roskan pudotushetkellä vähäiseltä, huomaamattomalta. Sitten, kun useampi tekee ja tuntee näin syntyykin suuria roskamääriä.
Turistin ensimmäinen mielikuva kaupunki-ilmeestä muodostuu muutamassa sekunnissa. Epäilen, ettei se ole kovin ylistävä, kun puistojen ja katujen liepeillä tuuli kuljettaa hampurilaispapereita lokkien kirkuessa mukana. Onko meillä lappilaisilla tai rovaniemiläisillä halua näyttää parastamme meillä vieraileville ihmisille? Itselleni tulee näistä roskista ainakin hiukan sellainen kaatopaikka tunnelma. Taitaa vieraskin ajatella melko samaan tapaan. Onhan tämä välipitämätön roskaaminen signaali yhteiskuntamme ja kaupunkiyhteisömme pahoinvoinnista. Hän joka roskaa, ei välitä sen seurauksista.
Luin jokin aika siiten lehdestä jutun tanskalaisesta rouvasta, joka oli aloittanut uudenlaisen lenkkeilyn. Voisi sanoa, että hyötyliikkumismuodon. Hän kerää teiden varsilta roskia samalla, kun käy säännöllisesti liikkumassa kotinsa lähiympäristössä. Suosittelen tätä kaikille on halpa tapa liikkua ja koko ajan tekee itsellensä siistinpää lähiseutua. Samalla, kun kerää matkan varrelta roskia voi ajatella sitä kuinka verorahoja voidaan käyttää johonkin paljon tärkeämpään kohteeseen. Listaa tärkeimmistä kohteista kertyy jokaisella kuntalaisella hyvin nopeasti.

Seija Säkkinen