Olen ollut kuluneen vaalikauden ajan Suomen edustaja Arktisen Neuvoston parlamentaarikkojen pysyvässä komiteassa. Juuri arktinen Neuvosto nosti ilmastokysymyksen keskusteluun syksyllä 2004. Silloin julkistimme yli kolmensadan tiedemiehen toimittaman raportin ilmastonmuutoksista arktisella alueella. Pidimme amerikkalaisten kanssa aiheesta seminaarinkin sekä eduskunnassa että Rovaniemellä.
Asia ei uponnut vielä silloin mediaan, mutta tänään on toisin. Ilmaston muutoksen aiheuttama näkökulma on nostettu useimpien valtioitten esityslistalla kärkiteemaksi. Tähän liittyy myös energiakysymys, joka ainakin sähkö- ja öljylaskun muodossa on keskusteluttanut kansaa.
Lauha talvi tuo hetkellistä helpotusta kasvaviin kustannuksiin, mutta jatkossa hallituksilla riittää pähkinää purtavaksi, miten saisimme käyttöön enemmän bio-, tuuli- ja vesivoimaa. Erityisen suuri merkitys tulee olemaan energiaa säästävillä teknisillä keksinnöillä. Vaikka hyvin monet jo periaatteessa hyväksyvät ydinenergian, harvat haluavat Suomeen yhtään uraanikaivosta Meidän kansalaisten mielipiteet ovat todella kovin ristiitaisia: tuulivoima olisi loistojuttu, mutta ”eihän meän kyläle passaa semmosta saan metrin tornia rakentaa maisemaa pillahmaan”. Jätteittä riittäisi poltettavaksi, mutta yllätykseksi saadaankin kuulla, ettei ainakaan vihreät voi hyväksyä polttolaitosta sinne, missä kaupunkien yhdyskuntajätettä syntyisi runsaimmin. Juuri nyt tarvitaan kauas näkevää mieltä sekä rohkeutta ynnä viisautta tehdä oikeita päätöksiä.
Luonnonvoimien näytökset, myrskyt, tulvat, jäätikköjen sulaminen ja lumeton talvi huolestuttavat ihmisiä. Tiedemiehet ovat varmoja siitä, että meidän elämäntapamme, tuottaa ilmakehään hiilidioksidia, joka aiheuttaa kasvihuoneilmiön. Mutta tämän ohella meneillään olevaan muutokseen voivat hyvinkin vaikuttaa aurinkokunnan suuret ilmastolinjat, joiden perimmäiset syyt jäävät meille tuntemattomiksi.
Poliittisessa toiminnassa on aikoja, jolloin ei voida silmät ummessa luottaa siihen, että kaikki jatkuu kuten ennenkin. Nyt on sekä valtioitten että teollisuuden paneuduttava todella elämäntapamme peruskysymyksiin. Voisiko arvomaailmamme muuttua niin, että kulutuskeskeisyydestä voitaisiin siirtyä enemmän muita arvoja painottavaan elämäntapaan. Silloin nousisi arvoonsa perinteinen lappilainen kansanihmisen elämä. Se ei ole rakentunut tuhlaavaisuuteen vaan järkevään luonnonvarojen kestävään hyväksi käyttöön.
Jääkauden jälkeen alkoi elämä ensin viritä korkeimmilla pohjoisilla alueilla, jotka paljastuivat ensin veden alta. Minusta alkaa näyttää siltä, että ennen seuraavaa isoa muutosta, esim. merenpinnan huomattavaa kohoamista, se myös täällä kukkii viimeisenä. On tämä meän arktinen kotiseutumme vain niin ihmeellinen asuinalue.

Simo Rundgren, kesk.