Jokaisella on varmasti suosikkinsa joululaulujen joukossa. Yksi, kaksi tai enemmän.

Kulttuurissamme on monia hienoja joululauluja. On mistä valita. Itse olen jostain syystä pitänyt eniten Jean Sibeliuksen Z.Topeliuksen sanoihin säveltämästä En etsi valtaa loistoa . Vuosikymmenten jälkeenkin laulu tuntuu lyömättömältä, sekä sävelen että sanomansa, mutta ennen kaikkea kokonaisuutensa ansiosta.

”En etsi valtaa loistoa,
en kaipaa kultaakaan,
ma pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo,
mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan”.

Miten hieno ajatus sisältyykään ensimmäisen säkeistön viimeiseen lauseeseen. ”Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan”.

”Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu.
Jumalan sanan valoa,
joss’ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin.
Jumalan sanan valoa
ja mieltä jaloa”.

”kotihin, jos pieneenkin, tuo joulurauha suloisin”. Melkein täydellistä. Mutta parempaa on luvassa:

”Luo köyhän
niin kuin rikkahan
saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman
tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan,
sä Herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän
niin kuin rikkaan luo
suloinen joulus tuo!”

Laulun viimeinen säkeistö tiivistää mielestäni täydellisesti Joulun sanoman historiallisine tapahtumineen ja julistuksineen. ”Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo suloinen joulus tuo”.

Rauhallista Joulua.