Rovaniemen liittymisvaalit lähestyvät. Ilmassa alkaa jo olla suuren urheilujuhlan tuntua…
Pelkästään demokratian kannalta olisi tietysti hyvä, että mahdollisimman moni rovaniemeläinen kokisi tulevat vaalit – ja myös kuntien yhdistymisen – tärkeäksi. Siksi ei voi olla ainakaan haitaksi, että ihmisten intoa yritetään kasvattaa melkein keinolla millä hyvänsä. Kunhan keinot vain pysyvät lain ja hyvän maun rajoissa.
Ihmisten aktivointi vain on todennäköisesti aina vain vaikeampaa. Niinpä nytkin, kuntien yhdistyessä, suurena vaarana on, että yhteisiä asioita ei entistä laajemmassa yhteisössä koeta yhteisiksi, vaan mieluummin jätetään asiat muiden hoidettavaksi. Ja varsinkin jos ja kun asiat ovat rullanneet keskimäärin hyvin, tai edes jotenkuten, eikä muutokselle ole tarvetta, äänestäminen voidaan helposti jättää muiden vaivaksi.
Rovaniemellä varmaan nähdään tulevina viikkoina mitä erilaisimpia vaalitilaisuuksia, tupa- ja teemailtoja, vaalipaneeleja. Niiden lisäksi ihmisten mielenkiintoa vaaleihin nostaisi se, jos ehdokkaat toisivat rohkeasti ajatuksiaan julki. Ja jos keskusteluun reilusti nostettaisiin konkreettisia joka päiväiseen elämäämme vaikuttavia asioita.
Vastuu asioiden esille tuomisesta kuuluu tietysti ehdokkaille, mutta ei pelkästään heille. Kannattaa muistaa, että demokraattisissa vaaleissa on kysymys sellaisesta urheilukilpailusta, jossa yleisöllä voi olla todella suuri rooli. Siispä laitetaan valtuustoon pyrkivät tiukille. Mitä tahansa voi kysyä, tyhmiäkin – niin kuin hyvä toimittaja tekee saadakseen asioita selville. Tavoitteena voisi olla se, että emme luovuta kenellekään helpolla paikkaa korkeinta päätäntävaltaa käyttävässä valtuustossa.
Ja vaikka kaiken maailman paneelit ja muut tapahtumat ovat ihan kannatettavia tilaisuuksia, niin eivät ne tietenkään ole ainoa mahdollisuus selvittää, mitä kukin ehdokas mistäkin asiasta ajattelee. Ehdokkaita voi tarttua hihasta, kun he kävelevät kadulla tai kaupassa vastaan. Tai heille voi soittaa tai lähettää sähköpostia.
Ja mikä tärkeintä; niitä nukkuvia tuttavia, naapureita ja sukulaisia voi herätellä nostamalla ajankohtaisia asioita keskusteluun. ”Että on se kumma, kun sekään asia ei ole oikein järjestyksessä, vaikka lupasivat sen ennen vaaleja korjata…”