Tiesitkö, että vuosi ei ole aina alkanut tammikuun ensimmäisestä päivästä. Tämä vanha kirkollinen tapa tuli meillä käytäntöön vasta keski- ja uuden ajan taitteessa. Virallisesti tilivuoden alkaminen uudesta vuodesta alkoi 1500-luvun puolivälin paikkeilla. Sitä ennen uusi vuosi alkoi myöhäissyksystä, sen jälkeen kun riihet oli puitu ja karja teurastettu.

Vuoden vaihtumiseen on liitetty aina mystiikkaa; magiaa ja taikoja. Se ei ole mikään ihme, sillä kukaanhan ei tiedä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Mutta ihminen on kekseliäs. Enteitä etsiskelevän ympäristön tarkkailemisen ja taikojen avulla on yritetty saada vihiä siitä, mitä on odotettavissa.

Uudenvuodenyön taioista monet ovat tainneet ajan saatossa jäädä unholaan. Tinaa kuitenkin vielä valetaan, ja eri näköisistä ja muotoisista möhkäleistä yritetään katsoa, mitä ensi vuonna on luvassa. Sadoissa tuhansissa kodeissa sulatetaan tulevanakin uudenvuodenyönä kauhoissa tinaa, joka sitten äkkiä kaadetaan kylmään veteen.

Mitä nopeasti jähmetetytä mökäleet sitten voivat kertoa. Paljonkin, asiaa puntaroivan mielikuvituksesta riippuen. Perinnetietojen mukaan sormus ja kruunu tietävät häitä. Laiva onnellista vuotta. Pienet siruset tinan pinnalla tietävät rahaa, lottovoittoa tai vastaavaa. Ja niin edelleen.

Entäs uudenvuoden yön muut taiat? Tyhjään huoneeseen voidaan asettaa kaksi peiliä ja niiden väliin kaksi kynttilää. Peileistä näkyy jatkuvien peilikuvien sarja. Keskiyöllä sitten katsotaan äärimmäiseen peilikuvaan, jolloin nähdään tulevaisuuteen viittaavia enteitä. Sulhanen tai morsian, sormus, kehto, väkijoukko tms.

Tai entäs vastalla ennustaminen? Heitetään aattosaunan vasta katolle ja käydään katsomassa, minne vastan tyvi tai latvus osoittaa. Jos latvus osoittaa kirkolle, tietää se häitä. Mutta jos tyvi on kirkon suuntaan, tulee noutaja. Jollekin.

Kaikesta huolimatta: Entistäkin Parempaa Uutta Vuotta!