Maapalolla on tällä hetkellä käynnissä sen historian kuudes ja joidenkin arvioiden mukaan rajuin sukupuuttoaalto. Ympäriltämme uskotaan kuolevan sukupuuttoon yhden eläin- tai kasvilajin karkeasti noin joka viides minuutti. Aiempien laajojen sukupuuttokuolemien jälkeen kului yli 10 miljoonaa vuotta biologisen rikkauden palautumiseen. Kun jokin laji kuitenkin on mennyt, se on mennyt ikuisiksi ajoiksi.
Nykyinen lajien häviämisvauhti maapallolla on 1 000-kertainen verrattuna lajien luonnolliseen sukupuuttonopeuteen ja vauhdin ennustetaan kiihtyvän 10 000kertaiseksi.
Pääosa maapallon lajeista on trooppisten sademetsien lajeja. Tällä hetkellä trooppisen sademetsän häviämisvauhti on suuruusluokkaa prosentti vuodessa. Tällainen elinympäristöjen häviämisvauhti ei voi jatkua pitkään ilman, että pääosa lajeista lopullisesti häviää. Eikä tarvitse mennä sademetsään asti. Hyvin suuria uhkatekijöitä on täällä pohjoisissa havumetsissäkin. Täällä meillä ei ole ongelmana se, että metsäpeite sinänsä häviäisi, mutta näiden metsien luonne, eli ominaisuudet muuttuvat niin voimakkaasti, että hyvin iso osa alkuperäislajistosta on vaarassa hävitä.
Tulevaisuudessa lisäksi ilmastonmuutos alkaa pahentaa sukupuuttokatastrofia. Noin 1100 eläin- ja kasvilajia koskevassa, äskettäin tehdyssä kartoituksessa havaittiin, että ilmastonmuutos saattaisi pyyhkäistä niiden määrästä 15 – 35 prosenttia pois vuoteen 2050 tultaessa. Oma osuutensa sukupuuttojen kiihtymiseen on myös sillä, että lajien määrä voi ainakin rajoitetusti romahtaa kuin korttitalo; sukupuuttoaalto voi siis olla kasaantuvakin prosessi. Esimerkiksi Suomen metsissä haapapuu on tällainen ässälaji, jokerilaji, joka avainlajina ylläpitää hyvin monia muitakin lajeja. Jos metsäekosysteemeissä avainasemassa oleva laji, kuten haapa, jostain syystä häviää, niin se vie mukanaan monia muitakin lajeja. Vaikka haapa talousmetsistämme yritetäänkin hävittää (ns. metsänhoidolla), niin ei haapa varmaan Suomen metsistä kokonaan häviä. Nykyään haapa, ja etenin iäkäs ja järeä haapa alkaa kuitenkin olla jo niin harvinainen, että se aiheuttaa haapaan sitoutuneille lajeille ongelmia. Sukupuuton ei siis tarvitse välttämättä olla ihan lopullinenkaan, tällaisen tietynlaisen putousefektin tai korttitaloefektin aikaan saamiseksi.

Rauno Salmijärvi
Salla