Lauantaina 25.11. järjesti Lapin Kirjallisuusseura Rovaniemellä yhdeksännen Tekijöiden päivän. Tilaisuudessa esiteltiin kuluneen vuoden aikana ilmestynyt lappilainen kaunokirjallisuus. Haastateltavaksi saapui kahdeksan kirjailijaa, kaikkiaan on tänä vuonna ilmestynyt tai ilmestyy 18 teosta.Tilaisuuteen ei saapunut ainuttakaan toimittajaa.
Lappilaisista kirjailijoista on kaksitoista onnistunut läpäisemään Suomen Kirjailijaliiton seulan. Ansioistaan huolimatta on lappilaisen kirjailijan vaikeampi päästä valtakunnalliseen julkisuuteen kuin Etelä-Suomessa asuvaa kollegansa. Siinä toimii se yksinkertainen sääntö, että tuttua kasvoa on vaikeampi ohittaa hyvän jaossa. Helsinkiin on edelleenkin tuhat kilometriä, emmekä me asu siellä. Jos me täällä marginaalialueella itse teemme omista kirjailijoistamme näkymättömiä, niin kuka heitä tuo esiin?
Kirjailijat kirjoittavat kyllä, vaikka eivät ikinä näkisi kasvojaan julkisuudessa tai vaikka eivät saisi palopenniä työstään. Mutta onko heidän kätkemisensä lukijoiden etu? Lappilainen lähihistoria huutaa kuvaajiaan ja nyt heitä on ilmestynyt, kun tuoreimmat haavat ovat umpeutuneet. Sota ja tuho, tuho tulella ja vedellä on kerrottu ja kerrotaan varmasti vielä monta kertaa. Lappilaiset haluavat lukea tunnoistaan, kokemuksistaan ja elämästä omassa ympäristössään. Sen lahjan tarjoavat meille lappilaiset kirjailijat.
Eikö uutinen ole uutinen, jos on kyse toistuvasta tapahtumasta? Joka vuosi toistuu tiedotusvälineissä jouluhössötys, juhannuksena hukutaan, äitienpäivänä palkitaan ja syksyllä ammutaan hirvet. Kannattaako Rovaniemen tai Kemin teattereiden ensi-illoista kirjoittaa; mitä uutta siinä on, että teatterissa on ensi-ilta?
Tekijöiden päivään on löytynyt siihen tilanteeseen sopiva sapluuna. Lapissa on 52 kaupallisten kustantajien kautta julkaisevaa kirjailijaa. Vaikka osa kirjailijoista Tekijöiden päivänä joskus onkin samoja, kirjat ovat aina uusia.
Yleisö lukee lehdestä sitä, mitä siihen painetaan ja kuuntelee radiosta sen, mitä sieltä tulee. Tai jättää lukematta ja kuuntelematta. Sanomalehtien suhteen Lapissa on kovin vähän valinnanvaraa. Niiden vastuu on sitäkin suurempi. Kuuntelevatko ne kyllin herkästi lappilaista ääntä? Mitä kulttuuriin tulee, niin mielestämme lappilaisille päivälehdille kuuluu paneutua tämän alueen kulttuuriin ensisijaisesti. Tekijöiden päivä on tärkein ja kattavin lappilaisen kirjallisuuden esittelypäivä. Se kutsuu lukijat ja kirjailijat samaan tilaan kuulemaan ja keskustelemaan. Paikalla on myös kirjallisuutta myytävänä. Tekijöiden päivä on lappilainen sovellus kirjamessuista. On lukijoiden palvelua kertoa siitä tietoa.

Lapin Kirjallisuusseuran hallitus
Alli Liste (pj.)
Leena Rauhala
Paula Alajärvi
Maritta Hiltunen
Sinikka Lappeteläinen
Siiri Magga-Miettunen
Toini Marjamaa

Työ, hyvinvointi ja kestävä kehitys

Viime aikaiset allekirjoittanutta henkilökohtaisesti sivunneet kirjoitelmat ovat antaneet minulle syyn pohdiskella julkisesti arvoja: työ, hyvinvointi ja kestävä kehitys sekä niiden painoarvoa arvomaailmassani ja sosialidemokraattisessa liikkeessä yleensäkin.
Yksilön keinoja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on turha tässä yhteydessä käydä sen tarkemmin ruotimaan. Itse olen valinnut vaikuttamiskanavakseni sosialismin aatetta kannattavan puolueen. Rationaalisena ihmisenä olen valintani tehnyt sillä perusteella, mikä yhteiskunnallinen aate vastaa parhaiten arvomaailmaani. Sosialidemokratia on yhteiskunnallista uudistustyötä sosialismin arvojen perustalta Sosialismi korostaa yksilöiden yhteisvastuuta toisistaan ja yhteisöstään. Myös minun tavoitteenani on yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanisuus suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden. Lisäksi minulle erityisen tärkeä sosialismin perusperiaate on se, että solidaarisuus kantaa sukupolvien yli. Vastuu luonnosta, ympäristöstä sekä entistä ympäristöystävällisempien tuotantomenetelmien kehittämisestä periytyy sukupolvelta toiselle kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.
Sosialidemokraattiseen perusajatukseen kuuluu myös se, että hyvä taloudellinen kasvu turvaa hyvinvoinnin rakentamiseen tarvittavat voimavarat. Sosialidemokraattien tavoittelema täystyöllisyys, terveydenhuollon ja hoivapalveluiden saatavuuden ja laadun turvaaminen, riittävä sosiaaliturva sekä koulutuksen kehittäminen ovat mahdollista saavuttaa ja toteuttaa talouden kasvupolitiikan avulla. Kuinka edellä mainitut tavoitteet on mahdollista sovittaa yhteen kestävän kehityksen periaatteen kanssa? Eikö jatkuva taloudellinen kasvu edellytä luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä sekä lopulta maapallon kantokyvyn ylitystä?
Sosialidemokraattien tarjoama ratkaisu ongelmaan on katkaista talouskasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten välinen yhteys. Tämä edellyttää tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseksi koko yhteiskunnan kattavaa ohjelmaa. On luotava kysyntää ympäristöä säästäville tavaroille ja palveluille, mikä puolestaan kannustaa yritykset tuottamaan ympäristöystävällisiä tuotteita. Ennaltaehkäisevä ympäristönsuojelu ja varovaisuus-periaatteen noudattaminen luonnonvaroja käyttävässä taloudellisessa toiminnassa toteuttaa käytännössä kestävän kehityksen periaatetta
Kuten Heinäluoma viime puoluevaltuuston kokouksessa – ekonomisti Nicoholas Sternin raporttiin viitaten – totesi, ympäristö ja talous eivät ole toistensa vihollisia. Enää ei ole Heinäluoman mukaan siitä, ”halutaanko suojella ympäristöämme vai emme vaan pikemminkin kyse on jo siitä, haluammeko suojella itseämme”. Esimerkiksi ilmastonmuutos voi romahduttaa kansainvälisen talouden, millä olisi dramaattisia vaikutuksia myös suomalaisten hyvinvointiin.
Hyvä esimerkki käytännön toimista, jotka osoittavat sosialidemokraattien vahvan sitoutumisen kestävän kehitykseen, on puolueen asettama tavoite; öljyriippuvuudesta vapaa Suomi vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen mukaan niin lämmityksessä kuin liikenteessäkin on aina oltava tarjolla vaihtoehto öljylle. Muutoinkin maamme ympäristönsuojelun korkea taso olisi ymmärrettävä kilpailuetuna maailmanlaajuisilla markkinoilla. Ympäristövaatimusten täyttäminen on synnyttänyt korkeatasoista ympäristöteknologiaa ja- osaamista, mikä työllistää ja on tärkeä osa vientiämme. Lisäksi puhdas ja turvallinen Lapin luonto on tulevaisuudessa entistä vahvempi maailmanlaajuinen vetovoimatekijä, joka houkuttelee yhä suurempia – työtä ja toimeentuloa tuovia – matkailijamääriä matkailukeskuksiimme.
Reilulla meiningillä kohti kevättä!

Jarmo Huhtala
Rovaniemi