Yksi lehti on taas kääntynyt Misin kylähistoriassa, kun kyläkauppias Sakari Laitinen lakkauttaa toimintansa. Sanontahan on, että kyläkauppiaaksi ei voi opetella, vaan siihen täytyy syntymästä olla jo geenit ja kutsumus palveluammattiin. Sakari on ollut todellinen käytännön esimerkki siitä miten pienilläkin resursseilla ja periksi antamattomalla omatoimisuudella pyörittänyt kyläkauppatoimintaa etäisellä maaseutukylällä.
Tuohon aikaa v. 1988, kun Sakari kaupan perusti, ei vielä ollut minkäänlaisia Eu- tukirahoituksia kyläkauppa-toiminnan käynnistämiseen, eikä nykyisin mahdollisia starttirahoja. Rohkeutta ja päättäväisyyttä on Sakarilla täytynyt olla, kun on kauppatoiminnan käynnistänyt Misin 120 asukkaan kylällä ja periesiantamattomuutta, kuin on jaksanut kauppatoimintaa yllä pitää 19 vuotta, 7 pv viikossa ja varsinkin kesäaikana yötä päivää. Vähintään kolme kertaa viikossa hän on omalla autollaan ajanut Misi – Rovaniemi – Misi väli 50 km sivu ja suorittanut tavarahankinnat, olipa sää mikä hyvänsä ja sivutiet talvella aurattuna tai ei.
Onhan Sakulla täytynyt olla myös suuri annos kotiseudun rakkautta ja kylä elävänä aktiivisuutta, koska on paikkakunnalla asuvien, eteenkin vanhusten vuoksi pitänyt kauppatoimintaa yllä, vaikka liiketoiminta ei varsinkaan talviaikoina ole ollut kovin voitollista. Kesään saakka hän on kuitenkin aina jaksanut jatkaa ja sinnitellä, kunnes mökkiläiset ovat saapuvat paikkakunnalle ja liiketoiminta tämän johdosta vilkastunut. Sakunpuoti on ollut myös samalla sosiaalinen kokoontumispaikka, jossa kyläläiset ovat tavanneet toisiaan ja kauppias itsekin on oma mielenkiintoinen persoona, ystävällinen, joustava, huumorintajuinen ja sanavalmis.
Sakari Laitisen kaltaisia yrittäjähenkisiä ihmisiä perään kulutetaan myös tänä päivänä maaseutukylien kehittämistyössä, hänen tavoin, uskoa omaan liike- ja kehittämisideaan ja rohkeasti ryhtyä viemään hanketta eteenpäin. Maaseudun kehittämisrahaa ja asiantuntija-apuakin on tarjolla monissa erimuodossa. Maaseudun autioitumisuhka on tänä päivänä huolestuttavaa ja nyt on kysymys suurelta osin vain siitä, halutaanko me maaseudun asukkaat, että oma kotikylä autioituu ja vain vanhukset jäävät paikkakunnalle. Jos ei, niin tuumasta toimeen, ainakin itsensä työllistämisen osalta.
Rohkenen tässä julkisesti kiittää sinua Sakari Laitinen, myös kaikkien paikkakuntalaisten ja mökkiläistenkin puolesta, kaikista näistä vuosista, jotka olet kyläkauppiaana jaksanut meitä ystävällisesti palvella ja toivomme sinulle RATTOISIA eläkepäiviä ja PITKÄÄ IKÄÄ!
Ystävällisesti

Risto A. Kontio

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollosta

Rovaniemen kaupunki on tehnyt päätöksen sijoittaa Rovaniemen ammattikorkeakoulun opiskelijaterveydenhuollon palvelut Saarenkylään. Perusteluna on se, ettei tiloja molemmille terveydenhoitajille ole missään muualla. Terveydenhoitajien on kaupungin näkökulmasta molempien parempi olla samassa paikassa sen takia, että jos toiselle tulee jotain menoja niin toinen on ainakin paikalla, jos opiskelija saapuu vastaanotolle.
Opiskelijoiden näkökulmasta ratkaisu sijoittaa molemmat ihmiset Saarenkylään on erittäin huono. Ammattikorkeakoulun toimipisteet sijaitsevat Rantavitikalla, Viirinkankaalla ja Ounasvaaralla, joista kaikista on useamman kilometrin matka Saarenkylään. Valtaosa opiskelijoista asuu koulujen lähistöllä taikka keskustassa. Rovaniemen kaupunkiliikenne on kallista ja bussivuoroja vähän. Jos menee Rantavitikalta tai Ounasvaaralta Saarenkylään, joutuu kiertämään kaupungin kautta ja odottelemaan seuraavia yhteyksiä huonoimmassa tapauksessa useita tunteja 39 asteen kuumeessa 25 asteen pakkasessa. Kyseisessä tilanteessa pyöräilykään ei ehkä ole kovin terveellistä.
Matka esimerkiksi Rantavitikalta Saarenkylään pyörällä talvipakkasella kuumeessa tai muuten sairaana on epäinhimillinen. Taksilla ajaminen taas syö opiskelijan tuloista suuren osan ja suurin osa opiskelijoista ei omista autoa. Herääkin kysymys, onko sijoitus Saarenkylään mahdollisesti yritys karsia asiakkaat? Taktiikka kuulostaa hyvältä; opiskelijat ovat vaatineet terveydenhuoltopalveluita, nyt ne saadaan. Sijoitus on kuitenkin sellainen, että jo etukäteen tiedetään, ettei opiskelijoilla ole mahdollisuutta käyttää palveluita, ja ensi vuonna voidaankin todeta, ettei tarvetta opiskelijoiden terveydenhuollolle ole.
Opiskelijoiden näkökulmasta paras ratkaisu olisi, jos terveydenhoitajat sijoitettaisiin Sairaalakatu 1:seen. Tiedämme tämän olevan utopiaa joten kannatamme sitä että terveydenhoitajat sijoitetaan eri paikkoihin, toinen Rantavitikan ja Viirinkankaan läheisyyteen ja toinen Ounasvaaran läheisyyteen. Terveydenhoitajalla voisi olla päivystysaika esimerkiksi aamulla, jolloin hän olisi pari tuntia tavattavissa akuuttitapauksia varten ilman ajanvarausta. Muutoin pitäisi varata aika. Opiskelijat tietäisivät, milloin hoitaja on paikalla. Näin poistettaisiin se vaara siitä, ettei terveydenhoitaja olisi paikalla silloin, jos he olisivat eri toimipisteissä.
Opiskelijat ovat Rovaniemen kaupungissa merkittävä ryhmä. Kaupunki mainostaa itseään opiskelijakaupunkina, mutta käytännössä ei sitä toteuta. Ei olisi mikään ihme, jos moni tuleva opiskelija jättäisi valitsematta Rovaniemen palvelutason takia.
Kehottaisimmekin asioista päättäviä tutustumaan Sosiaali- ja Terveysministeriön uuteen Opiskeluterveydenhuollon oppaaseen. Opas muistuttaa siitä, että opiskelijan terveydenhuolto on osa kunnallista perusterveydenhuoltoa. Siitä huolehtimiseen velvoittaa laki.

Rovaniemen ammattikorkeakoulun Opiskelijakunta Camoksen puolesta

Esa Marjomaa
Edustajiston puheenjohtaja

Kimmo Alaraudanjoki
Hallituksen puheenjohtaja

Sini-Meri Lehtinen
Hallituksen
varapuheenjohtaja

Leena Lassila
Sosiaalipoliittinen vastaava

Tuomas Hartikainen
Koulutuspoliittinen
vastaava

Anniina Kuoksa
Kulttuurivastaava

Riikka Katajisto
Kansainvälisten asioiden
vastaava

Heli Kykyri
Liikuntavastaava