Rovaniemellä on jo pitkään vallinnut tilanne, jossa koulujen liikuntasalien viikonloppukäyttö on ollut lähes mahdotonta. Vakiovuoroja on myönnetty vain arki päiville. Vuonna 2006 liikuntavuorohakemuksia tuli liikuntapalvelukeskukseen 146. Liikuntavuoron sai 57 liikuntajärjestöä tai -ryhmää eli 395,5 tuntia viikossa. Käytännössä anotuista käyttövuoroista alle puolet on pystytty myöntämään. Pieneltä osin kyse on varmasti siitäkin, että aina ei toivottu kellonaika ja vuoron sijaintipaikka ole olleet hakijalle sopivia. Jonkin verran vakiovuoroja joillakin kouluilla on myös vapaana, lähinnä klo 20 jälkeen.
Koulujen salit ovat kaupungin verovaroilla rakentamia ja ylläpitämiä tiloja, joiden ensisijainen käyttäjä on tietenkin aina kyseinen koulu. Salien viikonloppukäytöstä päättää koulu, vuorot eivät ole liikuntapalvelukeskuksen jaettavissa. Eri kouluilla kulunvalvonta- ja lukitusjärjestelmät vaihtelevat toisistaan. Hallintokuntien toisilleen maksama sisäinen vuokra tilojen käytöstä myös hankaloittaa viikonloppukäyttöä. Arkivuorojen maksun osalta on sovittu, että vastikkeena salien käyttöoikeudesta liikuntapalvelukeskus antaa kouluille uintiaikoja ja uimaopetusta.
Viikonloppukäytön osalta pitäisi päästä järjestelmään, jossa myös se sisältyisi liikuntapalvelukeskuksen toimivaltaan. Hallintokuntien väliset osin keinotekoiset esteet tulee poistaa ja mahdollistaa salien viikonloppukäyttö. Erikoista on se, että kun ihmisillä on eniten vapaata niin kaupungin omat vapaa-aikaan liittyvät tilat ovat kiinni. Nykyisellään kalliit yhteiskunnan ylläpitämät tilat ovat viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina lähes käyttämättä. Toki osan salien käyttötarpeesta kaupunki voisi ostaa Urheiluopistolta tai muilta liikunta-alan yrityksiltä.

Vesa Haapala
Kaupunginvaltuutettu

Sonera on kansallistettava

Lapissa eri päättäjätahot, kuntien johtajat ja politiikot sekä maakunnan kehittämisestä vastaavat tahot ovat ehättäneet julistamaan, että Lappi kaikilta osin on siirtynyt laajakaistaan ja tietoyhteiskuntaan.
Vanhaa puhelinlinjaa (kupari) pitkin tapahtuva internetyhteys ei ole hitaan nopeutensa vuoksi laajakaista, vaan laajakaista voi toteutua vain sitten kun yhteys perustuu valokaapeliin.
Lappi tietoyhteiskuntaan ohjelma 2007 – 2013 kirjoittaa siis täyttä puppua, kun se väittää Lapin olevan viimeistä syrjäkyläpahasta möten laajakaistan piirissä.
Suomen Vanhasen ja sitä edeltävä Lipposen hallitukset ja niin edelleen ovat luoneet periaatteen, jonka mukaan Suomessa viestintäpolitiikka on annettu markkinavoimien armoille. Seurauksena tästä, että vuosikymmeniä sitten vedetty valokaapeli runkolinja ja siitä johdetut taajamaliittymät ovat kapasiteetiltaan auttamattomasti riittämättömät.
Toinen kysymys on se, että kuuluuko tietoliikenneyhteydet kansalaisten perusoikeuksiin. Jokaisella kansalaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoa ja kuulua tietoverkostojen piiriin asuipa millä paikkakunnalla tahansa.
Minusta Suomen valtiovallan edustajat ovat ”velkaa” kansalaisilleen ja heidän palautettava suomeen järjestelmä joka takaa tietoyhteiskuntaan osallistumisen perusoikeuden jokaiselle kansalaiselle asuinpaikasta riippumatta.
Helpoin tapa on, että Sonera kansallistetaan ja kaupoilla hankitut pääomat sijoitetaan perusverkostojen luomiseen -jokaista mummon mökkiä myöten. Asia ei ole rahasta kiinni vaan tahdosta ja oikeudenmukaisuudesta.

HemmoKoskiniemi
Rovaniemi

Missä on rakentajien ammattiylpeys?

Taannoin eräässä Lapin kylässä rakennettiin maalaistaloon uutta päärakennusta. Tuli takan ja leivinuunin muuraamisen aika. Se oli merkkitapaus kylällä ja aloitusta tulikin todistamaan muutamia isäntiä naapureista. Välineitään laitellessaan ja laastia kokeillessaan muurari totesi kuin itsekseen; tämä on jo seisemäskymmenes viides tulisija jonka minä muuraan. Eräs isännistä ajatteli ääneen ja totesi; saapa nähdä jokohan se tämä vetäisi?
Nyt voi hyvällä syyllä todeta kun uutta, varsinkin julkista rakennusta aletaan tehdä; jokohan tästä tulisi homevapaa? Me suomalaiset pidämme itseämme kaikessa tekniikkaan liittyvässä huippuosaajina. Toimivien rakennusten teko näyttää olevan ylivoimaista. Onko esim materaaleissa menty rakennustarviketeollisuuden ehdoilla hakoteille?
Onko rakennusten suunnittelijoilta, rakentajilta ja rakentamisen valvojilta hävinnyt kokonaan ammattiylpeys, omanarvontunto, kunnianhimo sekä moraali? Onko markkinavoimat ja eurojen tavoittelu sumentanut nämä? Onko koulutus harhautunut? Suunnitellaan mitä sattuu. Suunnitelmat toteutetaan sutaisemalla ja valvontaa ei taida olla ollenkaan.
Rovaniemen kaupunki jos mikä on saanut kalliisti maksaa huterasta rakentamisesta. Eikä kustannusten loppua ole näkyvissä.Kaupungin onkin syytä pidättyä kaikesta julkisesta uustuotannosta niin kauan kun entiset ”sudet” on saatu korjattua ja saadaan pommin varmat takuut siitä, että uusista tulee toimivia. Ei ole syytä haikailla uuden teatteri/konserttitolon perään niin kauan kun on katsottu saadaanko Lappia-talosta edes remontilla toimivaa vai joudutaanko se purkamaan. On perin harmillista jos kalliin arkkitehdin luomus joudutaan kaivinkoneilla lastaamaan kuorma-autoihin ja viemään kaatopaikalle. Näyttää siltä, että kallein mahdollinen arkkitehtikään ei pysty suunnittelemaan toimivaa rakennusta (Mäntyniemi, Finlandiatalo). Olemmeko liikaa arkkitehtien armoilla?
En ole rakennuskulttuurin vihollinen. Tykkään yli kaiken rossilattialla varustetusta hirsitalosta. Kohtuus pitää muistaa kun veronmaksajien rahoilla mässäillään. Jää- ja ja lumirakentamista kannattaa jatkaa kukin omilla kustannuksillaan. Epäonnistunutkin teos eliminoituu koska syntyy sulamisilmiö.
Muutoin olen sitä mieltä, että rakennukset lakkasivat toimimasta kun kiinteistönhoito ulkoistettiin. Vanhan kansan talonmiehillä, niin paljon kun heitä haukuttiinkin, oli ammattiylpeys tallella. He toimivat jopa lasten kasvattajina ja varaisinä. He kulkivat kiinteistössä jakoavain ja ruuvimeissali taskussaan. Ei tietokoneilla eikä kännyköillä löystynyttä ovenlukkoa korjata eikä vesihanan vuotoa korjata. Kiinteistöt joutuvat maksamaan moninkertaisesti antaessaan markkinavoimille kiinteistön huollon.

Pertti Viitasaari
Rovaniemi
0400-197388