Maataloustuen määritelmä Wikipediassa on seuraava: ”Maataloustuki tarkoittaa tukea, joka maksetaan maanviljelijälle tuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Tukien avulla on tarkoitus turvata maataloustuotannon jatkuvuus mm. paikoissa, joissa se ei ole liiketaloudellisesti kestävää”.
Euroopan Unionissa on käytössä yhteinen maatalouspolitiikka (CAP), jossa kaikki maataloustuet kulkevat EU:n kautta. Onneksi Suomi neuvotteli EU- jäsenyysneuvotteluissa poikkeuksen em. käytäntöön. Suomi saa maksaa viljelijöille myös kotimaista lisätukea. Esimerkiksi vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat Suomessa noin 1,7 miljardia euroa ja vuonna 2004 noin 1,8 miljardia euroa. Maataloustuista kierrätetään EU:n kautta 2/3 ja loput on kansallista tukea. Lisäksi on huomioitava maataloussääntelyn piilotuet, kuten kuljetustuet, lomitusjärjestelmä, tullit, tuontikiintiöt, hintasääntely yms. Eräiden arvioiden mukaan Suomen vuotuinen maataloustuki on kokonaisuudessaan 3 miljardin euron luokkaa.
Suomi tarvitsee oman elintarviketuotannon jo kriisiajan huoltovarmuuden vuoksi. Maataloudessa tehtävä työ on arvokasta ja sitä on syytä tukea tarkoituksenmukaisella tavalla. Minä ainakin valitsen kaupan tiskiltä turvallisen kotimaisen maataloustuotteen ulkomaisen vaihtoehdon sijasta. Olemme saaneet kuitenkin tiedotusvälineiden tutkivan journalismin ansiosta tietää, että suurimpia veromarkoin tuettuja maatalousyrittäjiä ovat Ehrnoottien kartanon omistajat ja pankkiiri Björn Wahlroos. Miten tämä on mahdollista? Maataloustukijärjestelmää ollaan ymmärtääkseni kehittämässä tuotannon tukemisesta kohti tuottajan tukemista. Mitä veromarkoin maksettua tukea rikkaat sivutoimiviljelijät tarvitsevat? Kohdennetaan tuki päätoimisesti maataloutta harjoittaville! Muutoinkin Suomen maataloustukijärjestelmää tulee kehittää työllisyyttä ja taloudellista kasvua tukevaksi.
Mikäli tarkasteluun otetaan vielä tehomaatalouden aiheuttamat ympäristöhaitat, niin Suomen maatalouspolitiikan linja käy vielä oudommaksi. Rehevöityminen on mm. Itämeren suurimpia ongelmia. Typpi- ja fosforiravinteiden kuormituksen seurauksena Suomen rannikkoalueilla leväkukinnat ovat yleistyneet ja vesi samentunut. Rehevöitymisen myötä Itämeren pohjalla on laajoja hapettomia alueita, mikä aiheuttaa mm. kalataloudellisia vahinkoja. Maatalous on merkittävin yksittäinen Itämeren ravinnekuormituksen lähde; sen osuus Suomen fosforikuormasta on noin 31 prosenttia ja typen noin 27 prosenttia. Siitä huolimatta lannoitteiden haittavero poistettiin? Nykymuotoiset maataloustuet suorastaan haittaavat Suomen vesiensuojelun päämäärien toteutumista. Tukien seurauksena on tarpeeton peltojen ylilannoittaminen, joka pilaa vesistöjämme. Maksammeko siis rikkaille sivutoimiviljelijöille siitä, että he ovat pilaavat meidän vesistöjämme?
Suomen maatalouspolitiikka tarvitsee suunnanmuutosta. Asioista vastaava ministeriö ei saa olla yhden puolueen panttivankina. Eiköhän olisi jo aika nostaa kissa pöydälle ja tarttua härkää sarvista, vai onko maatalouspolitiikan uudistaminen Suomen – Pyhä lehmä – asia johon ei saa puuttua eikä saisi oikein edes keskustella?

Jarmo Huhtala
kansanedustajaehdokas (sd)
Rovaniemi

Vaikenevat kenraalit

Saivatko kenties sydänkohtauksen? Ehkä eivät sentään, nuo kylmäpäiset ”rauhanaktivistit”.
Siksi olenkin varma, että pääesikunnan korsuissa käy melkoinen suhina, että miten selitetään kansalle paraatimarssin alle itsensä uhranneen sodanvastaisen sotaveteraanin näyttävä protesti kesken EU:lla ja Natollakin uhoilevan militaristisen valtaeliitin juhlavan triumfin.
Uhrin viimeiseksi lausuttu sanoma Ilta-Sanomien mukaan oli : ”Tämmöisiä kapineita ei saisi maailmassa olla olemassakaan”, kertoi veteraanien aitioissa vieressä istunut rintamanainen, jolle sanat oli osoitettu.
Myös kirkon sisällä luullakseni suristaan silmät suitsinrenkaina, kun ymmärretään tekijän uhrauksen vastaavan heidän julistamansa ideologian mukaan vähintään kahden Kristuksen marttyyrikuolemaa.

Osmo K. Huttunen
Vitikanpääntie 84C
96900 Saarenkylä

Pakko ja innostus

Suomi ei ole demokraattinen maa. Päättäjämme ovat ottaneet käyttöön samanlaisen hallitsemistavan kuin Neuvostoliitossa aikanaan oli. Tämä menetelmä perustuu innostukseen ja pakkoon. Pinnalta katsoen kansaa kiihotetaan erilaisten palkintojen avulla, mutta tämän innostamisen alla jäytää kivenkova pakko.
Stalinin suosio perustui sekä henkilöpalvontaan että pelkoon. Järjestettiin mittavia voimistelunäytöksiä, punaisia kulkueita ja muita sosialistisia tapahtumia. Näiden tarkoitus oli aktivoida kansa tekemään haluttuja asioita. Jos joku ei tehnyt niin kuin pitää, hänen oli syytä pelätä. Salainen poliisi KGB piti silmällä ja ihmisiä katosi salaperäisesti. Muutenkin toisinajattelijan elämästä tehtiin mahdollisimman tukalaa.
Suomessa talous on vapaa. Kansalaisia innostetaan innovaatioilla ja menestyksen meiningillä. Yrityskonsultit ja talouden asiantuntijat pitävät yllä voittamisen ilmapiiriä, joka tungetaan jo peruskouluihin. Näiden tarkoitus on saada kansa kasvattamaan taloutta. Jos joku ei sopeudu muutokseen, hänen on syytä pelätä syrjäytymistä, työttömäksi jäämistä, että joku osaavampi henkilö vie häneltä paikan. Ihmisten elämä on mahdollisimman ohjattua.
Suomea työnnetään jatkuvasti joidenkin suurien haasteiden eteen. Teknologiateollisuus vaatii, että täällä on entistä määrätietoisemmin panostettava koulutukseen, tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen. Ikään kuin olisi pakko. Intoilu muistuttaa neuvostoliittolaisten pyrkimyksestä kohti sosialismia. Kommunistit palvoivat teknologiaa ja tiedettä yhtä kiihkeästi kuin 2000-luvun markkinaliberaalit. Väitettiin muun muassa, että sosialistinen teollisuus saastuttaa vähemmän kuin kapitalistinen.
Vaikuttaa siltä, että olemme keskellä markkinatalouden diktatuuria. Sekä entinen Neuvostoliitto että nykyajan Suomi ovat samalla pelottelun ja manipulaation tiellä. Aika näyttää, onko se oikein.

A.Viitasaari
Alajärvi