Toivottavasti Rovaniemellä kaikki eivät nuku Prinsessa Ruususen unta, luottaen prinssin (valtion) pelastavan suudelman (pohjattoman kassan) voimaan. Voi olla, että tuota suudelmaa ei koskaan saada. Voi olla, että tulee The End.
Kaupungin johto on aloittanut Rovaniemen ylösajon viemällä uskottavuuden pois kaupungin johtamisesta. Ylösajosta onkin tullut alasajoa. Johtamisen uskottavuus on menetetty pahimmalla mahdollisella tavalla, ollaan vahingoittamassa kaupungin perinteitä ja kulttuuria. Nyt ei olisi aika kaupungin johdon itsekkäiden intressien toteuttamiselle. Nyt tarvittaisiin kuntalaisten yhteistä uskoa ja positiivista tunteenpaloa lisäävää johtamista, ei epäilyksen ja negatiivisuuden ilmapiirin ruokkimista.
Rovaniemelle tärkeän matkailun kehittäminen on edelleen lasten kengissä. Matkailun kehittämisen pääorganisaatioiden johdossa häärää yllättävän suuri määrä untuvikoiksi luokiteltavia johtajia ja kehittäjiä. Untuvikkojen sijaan matkailun kehittämisessä tarvittaisiin kokemusta ja näkemystä. Tämän vajeen takia tuhlataan valtava määrä matkailun kehittämiseen tarkoitettuja taloudellisia resursseja. Matkailun kehittäminen muistuttaakin tällä hetkellä osin lähinnä lasten hiekkalaatikkoleikkejä.
Lapin yliopisto näyttää lähitulevaisuudessa menettävän merkittävän osan Lapille ja Rovaseudulle elintärkeän liiketaloustieteellisen korkeimman tason tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen resursseista. Jos lappilainen elinkeinoelämä jotain tarvitsee, niin se on nimenomaan vuoropuhelua yliopistotasoisen liiketaloustieteen kanssa. Ylimmän tason liiketaloustieteellistä tutkimusta, koulutusta ja kehittämistä ei voi korvata muiden tieteenalojen toiminnalla.
Minkä tahansa tieteen tekemisellä ei tämän maakunnan elinkeinoelämä pitkälle pötki. Lappi tarvitsee elääkseen ja menestyäkseen eteenpäin menevää elinkeinoelämää ja sen rinnalle sitä hyödyttävää tiedettä – liiketaloustiedettä.
Tähän kehitykseen kun lisätään ilmastonmuutoksen antama kuolinisku Rovaseudun nykymuotoiseen talvimatkailuun, väestön nopea harmaantuminen ja yhä jatkuva aivovuoto Lapista muualla, niin ei tarvitse olla kovinkaan hyvä ennakoija, jotta voi sanoa, mihin tässä näillä eväillä voidaan päätyä. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kyvytön ja näkemyksetön kuntajohto, osittain untuvikkojen johtama matkailun kehittäminen ja liiketaloustieteellisen huippuosaamisen heikkenemisen uhka voivat johtaa Lapin pääkaupungin Rovaniemen harmaantuneeseen vaivaiskaupunkiin, jossa tulee toimimaan yksi Suomen koulutusreservaatti, nimeltään Oulun yliopiston sivutoimipiste, Rovaniemen yksikkö. The End.

Petri Petäjäjärvi
Lappilaisen
elinkeinoelämän tutkija
Rovaniemi

Missä johtaja Halonen?

Puhuessaan 1.1.2007 presidentti Halonen ei pitänyt lupauksiaan hoitaa virkatehtäviään maamme johtajana. Puhe sisälsi vanhoja fraaseja ja mitään sanomattomuutta.
Me tarvitsisimme maalle johtajan. Halonen ei ole koko kansan pressa,hän on sidoksissa lujasti AY:n, eikä rohkene ottaa mitään kantaa työllisyyden hoitoon. Pysähtyneisyyden tilassa oman puolueen tunnusmerkit: saavutettu etu on kansan etua tärkeämpi.
Suorastaan naurettavaa oli, että puheessa puututtiin vanhusten asioihin, mutta ei keinoihin, joilla vanhusten hoitoon hankittaisiin tuloja.
Valtaa jota ei käytetä, ei tarvita.

Kari Nojonen

Vain utopia voi pelastaa maailman

Millainen yhteiskunta ja elämäntapa olisi hyvä, mikä on oikea etiikka ja arvoperusta ja miksi ihminen nyt toimii kuten toimii, eli sekä itseään että muuta luontoa vastaan. Näitä kysymyksiä pohdittiin syväekologisen yhdistyksen, Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry:n (VESL), järjestämässä seminaarissa Jyväskylässä 2.12.2006. Göran Ekström raportoi tapahtumasta kirjoittamalla artikkelin Elonkehä-lehden numeroon 12-13/2006.
Maailman elokehän tervehdyttäminen ja pelastaminen vaatii VESL:n mukaan ihmisen arvomaailman muuttumista ihmiskeskeisestä näkökulmasta elämänkeskeiseen näkökulmaan. Syväekologiassa ei haluta pelastaa länsimaista kulutuskulttuuria, ei markkinataloutta, ei talouskasvua, ei kilpailukykyä eikä teknistä kehitystä – vaan pelastaa elämänmuotojen moninaisuus – maailma – ja auttaa ihmistä löytämään paikkansa siitä. Yksi tausta-ajatus toiminnalle on ”realismi hiiteen”, sillä niin paha on maailman tilanne, että vain utopia voi pelastaa maailman. Puhuminen realismista on ansa, joka kahlitsee yhteiskunnan nykymenoon. Koko realistisen sektorin suunta menee suoraan ekologiseen ja sosiaaliseen tuhoon, sillä vain talouskasvua ja -kilpailua pidetään realismina.
Leena Vilkka (FT) kertoi esimerkin kansakunnasta, joka elää hyvin lähellä VESL:n tavoiteohjelmassa kuvattujen periaatteiden mukaisesti. Se on pieni, eristynyt Bhutanin kuningaskunta Himalajalla. He elävät lähes omavaraista elämää harmoniassa luonnon kanssa, kunnioittavat syvästi kaikkia elämänmuotoja ja suojelevat alkuperäistä kulttuuria ja luontoa. Heille ei merkitse bruttokansantuote mitään, vain bruttokansanonni.
”Vallankumous Nyt” -seminaarin viimeinen puhuja, kalastaja-kirjailija Pentti Linkola , näkee ainoana toivona koko kulttuurimme ja yhteiskuntamuotomme täydellisen alasajon ja teknisen kehityksen nopean u-käännöksen, taantuman. Kun kehitys ja kasvu ovat Linkolan pohdinnan mukaan tuomittavia, nostaa hän pysyvyyden ohjenuoraksi. Ei pidä odottaa huomiselta sen enempää kuin tältä päivältä. Sen sijaan että nyt nostetaan ihmisten oikeudet esiin joka yhteydessä, pitäisi hänestä nostaa ihmisen velvollisuudet esiin. Velvollisuus on toimia siten, että elämä elonkehässä jatkuu rikkaana ja monimuotoisena ja siitä syystä ihmiselle on asetettava kiintiöitä, ei eläimille.

Rauno Salmijärvi
Salla