Vihreät ja Kokoomus ovat ilmoittannet antavansa teknisiä ääniä seuravissa Lapin kansanedustajain vaaleissa.
Miten äänestyskopissa voidaan antaa tekninen ääni? Kun annan ääneni Jari Vilenille, eikö se menekään Vihreiden yhteiselle listalle, vaan se teknisesti erotellaan, mutta miten? Ei se onnistu, vaan minä myös äänestän Timo Törmästä, vaikka en mitenkään halua.
Minun antamani ääni menee työllisyyden vastustajille, minä hyväksyn muuttokuormat etelään. Minä äänestän nuorison poismuuton puolesta, isät, äidit, mummot ja papat matkustavat etelä-Suomeen tapamaan lapsiaan. Tätä kehitystä on tuettava vain siksi, että annan teknisen äänen.
Parempi on olla antamatta ääniä ollenkaan muun muassa muuttolikkeen tuomien kärsimysten puolesta. Vilenin tultua valituksi kansanedustajaksi saa Vihreä liike palkkion tuestaan. Tämä tuki on annettu vastoin enemmistön tahtoa, jota ei teknisyys tee uskottavaksi.
Kokoomuksella ja Vihreillä on Lapissa täysin ristiriitaiset kannat kaikkiin suuriin kysymyksiin, joten vaalitulos tulee olemaan tappiollinen, sillä eivät äänestäjät niin sinisilmäisiä ole.

Kari Nojonen

Hinta ei ratkaise viinaongelmaa

Viinan hinta ei ratkaise ongelmaa, kuin sen ajan, että sitä taas saa halvalla. Niin, halpa ja hyvä ovat sellainen yhtälö, joka toteutuu vain viisaalle.
Tiedän monta konstia saada viinaa halvalla, suurimmassa osassa laatu on mitä sattuu. Yhden konstin voin kertoa miten saa tosi hyvää, kun teen hienon palvelun tai avun kanssaihmiselle. Joskin se ei kuitenkaan aina nykymaailmassa toimi, mutta jaksan silti yrittää, sillä siinä hyvä ja halpa (ilmainen) paiskaavat kättä. Tosin jotkut vielä luulevat minun olevan absolutisti ja ”pihi”, mutta kieli pitkällä jaksan ystävineni kuitenkin yrittää ja odottaa.
Alkoholin raju juonti on ulospäin näkyvä siten, että henkilöllä alkaa tasapaino ja puhe muistuttaa sairauskohtauksen saanutta. Kohtuullisessakin käytössä sisäelimet luulevat niin myös tapahtuneen ja alkavat aivoissa erittämään toksesti ainetta, jonka tiedetään helpottavan tuskaa ja kiihottavan mielihyvä – aivonosia. Pikkuaivoissa alkoholi aiheuttaa pysyviä muutoksia, mutta muualla elimissä muun muassa ylitoimintaa, resistenssiä ja (stressiä), joka korjaantuu kuuden (6) viikon kuluessa. Ongelma syntyykin siitä jos tilanne uusiutuu ja uusiutuu. Tällöin voidaan varmuudella sanoa henkilön sairastuneen ja muutosten, sekä sairauden etenevän. Hypoteesi (olettamus) on perinnöllinen ominaisuus. Ehkä resistenssin tarve?
Humalahakuinen juominen (raju) on lisääntynyt ja on merkittävä kuolinsyy, siitä syntyvien seuraamuksien hoitoon on saatava edellytykset ja menettelytavat, jotka myös toimii. Ilman että loukataan kohtuukäyttäjiä, esimerkiksi nostamalla viinan hintaa.
Vakikäyttäjä tarvitsee asunnon, työtä ja holhousta. Holhouksen tarve on henkilökohtainen asia, mutta eri vaihtoehdot on esiteltävä ja hänen on sitten itse valitsemaansa sitouduttava vähintään suullisesti, joka vielä varmistetaan tehdyllä sitoumus – muistiolla. Vakiokäyttäjän tunnistaminen onkin sitten tarina erikseen, jota viranhaltijat viranomaisen edustajina tykönään miettiköön.
Hänen on tunnettava olevansa yhteiskunnan hyödyllinen jäsen, huolimatta sairaudesta. (6) kuudenviikon raittiusjaksot mahdollistavat omaehtoista selviämistä, jos muut asiat ovat kunnossa. Niitä jaksoja on luotava!
Kunnioituksella edesmenneille tutuille Kakelle ja Veijolle.

Heikki Suomalainen

Metsäpolitiikassa vääristynyt ajattelutapa

Metsäntutkimuslaitoksen ympäristötaloustieteen professorin Olli Tahvosen mukaan tämän hetken suomalaisessa tehometsätaloudessa on neuvostotalouden piirteitä. Neuvostoliitossahan tuijotettiin sitä, kuinka suuria määriä erilaisia hyödykkeitä kansantalous tuottaa. Metsän uudistamista, harventamista ja kiertoaikoja säädellään pääasiassa maa- ja metsätalousministeriön laatimin asetuksin. Ne eivät perustu taloudelliseen tutkimukseen.
Taloustieteilijän mukaan metsää pitäisi hoitaa niin, että tulojen ja kustannusten erotus on mahdollisimman suuri, kun tuotoille että investoinneille muistetaan laskea järkevä korko. Esimerkiksi metsän uudistamisvaiheessa tehdään herkästi ylisuuria investointeja. ”Kun metsää uudistetaan hakkuun jälkeen, siihen saattaa mennä esimerkiksi 800 euroa hehtaaria kohti. Järkevällä korkokannalla laskien tuota sijoitusta ei välttämättä saada koskaan takaisin”, Tahvonen selittää.
Vääristynyt ajattelutapa näkyy Tahvosen mukaan miltei kaikkialla suomalaisessa metsäpolitiikassa, myös metsälaissa ja muissa virallisissa ohjeissa.
Vaikka yksityisen metsäomistajan toiminnan kannattavuutta sentään arvioidaan rahassa, korko unohdetaan silloinkin. ”Metsäpolitiikan eri toimijat, metsäkeskus Tapion antamat ohjeet, kansallisen metsäohjelman teksti ja usein jopa tutkijatkin määrittelevät metsätalouden kannattavuuden niin, ettei korkoa oteta huomioon.” (VL 24.9.04).
Metsäala saa runsaasti tukea veronmaksajilta. ”Senkin takia rationaalinen tavoitteen asettelu on tärkeää.”
”On yhteiskunnallinen valinta, miten metsätaloudesta saatava taloudellinen hyöty jakaantuu metsänomistajien ja metsäteollisuuden kesken. Nyt se näyttää sisältävän tulonsiirron yksityismetsänomistajilta teollisuudelle, ja apuna käytetään veromarkkoja.”
Kuutiomäärien tai puuntuotannon kestävyyden pitäminen kaiken muun yläpuolella vaikuttaa Tahvosen mukaan dogmilta, jota ei metsäalalla kyseenalaisteta.

Rauno Salmijärvi